dystymia

High-Functioning Depression – aihe, jota on suomalaisessa mediassa käsitelty verrattain vähän.

Tai siis, ei lainkaan.

Mielenterveyden ongelmista on ruvettu keskustelemaan viime vuosina tositeolla. Ja hyvä niin. Sillä aivan kuten hoidamme fyysisiä vammojamme, tulisi meidän hoivata myös meissä pesiviä psyykkisiä vaivoja. Tästä huolimatta vallitsee keskustelussa yksi suurehko myytti. Tuon myytin mukaan masentunut henkilö on lamaantunut, itkee paljon tahi omaa itsensä murhaamiseen liittyviä ajatuksia. High-Functioning Depression, masennuksen muoto, joka kulkee vielä lääketieteessä Dystymian (mielialahäiriö, kliinistä masennusta lievempi, pitkäkestoinen tila) alaviitteenä, vuorostaan ei välttämättä näy ulos päin ei niin laisinkaan.

Sairaus on hyvin tyypillinen työelämässä kovasti suorittavien keskuudessa. Niin tyypillinen, että se on ihan nimetty heidän, kovaa suorittavien, mukaan. On totuus, että HFD:tä potevan olo ei välttämättä ole yhtä avuton kuin juuri yllä mainitun, kliinisestä masennuksesta kärsivän. HFD:tä sairastava henkilö on yleensä kykeneväinen suoriutumaan arjen askareista (koulu, työt), ja sosialisoitumaan sen mikä on tarpeen, mutta tätä seuraa aina vetäytyminen ylhäiseen yksinäisyyteen.

Mikä helpotus!

Vasta päädyttyä sairaslomalle löysin sattumalta artikkelin joka kertoi HFD:stä. Luin ja hymyilin. Tunsin valtavan helpotuksen tunteen. Tässä niitä minun tuntemuksia kuvailtiin. Ihmisiä jotka kertoivat tehneensä valtavasti töitä pahassa olotilassa. Olo ei estänyt heitä etenemästä uralla. Kukaan ei epäillyt mitään. He painoivat itku kurkussa harmaassa maailmassa eteenpäin. Masentuneina.

Tajusin vihdoin että masennuksella on monta naamaa. Tässä artikkelissa Claire kertoo omista kokemuksistaan HFD:stä ja miten hän pystyy samalla tehdä kovaa työtä vaikka maailma on musta. Kuinkahan monta ihmistä johon törmään voi yhtä huonosti. Emme uskalla kertoa toisillemme.

En tule ikinä unohtamaan Slush Tokyo-tapahtumaa jossa hymyilin kaikille konferenssin ihmisille mutta kärsin samalla ehkä elämäni pahimpia ahdistuneisuushäiriöitä sekä mustia ajatuksia. Kaikki elämässä tuntui turhalta ja merkityksettömältä. Mutta kukaan ei epäillyt mitään. Samaa tilannetta kuvataan Healthlinen artikkelissa:

It can be difficult to spot the signs of someone with high-functioning depression. That’s because, on the outside, they often appear completely fine. They go to work, accomplish their tasks, and keep up relationships. And as they’re going through the motions to maintain their day-to-day life, inside they’re screaming.

Halusin itse huutaa kurkku suorana vastaantulijoille että en voi hyvin. Halusin takaisin hotellihuoneeseen, halusin lentää kotiin, halusin vaan nukkua. Mutta halusin samalla onnistua start-up toimarina. Nyt me tiedämme miten siinä kävi. Muista että minun päätökset jatkaa jopa vuosi työn tekemistä omassa yrityksessä on saattanut olla minulle kohtalokasta. En ole varma jos tulen ikinä pääsemään eroon kaikista oireistani. Minuun iskee vieläkin ajoittain alavatsa- sekä selkäkipuja, virtsaamisen tunteita ja mustia ajatuksia. Nyt luotan että nämä menevät ohi. Olen myös huomannut että sosiaalinen kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa helpottaa ja parantaa.

Mikäli tämä teksti resonoi, hae apua.

HFD:n oireiden kirjo on laaja. Seuraa näistä tyypillisimpiä:

 

1. Jatkuva ajankäytöstä huolehtiminen.

Sairas henkilö kokee alinomaan käyttävänsä aikansa huonosti. Koko ajan sisältä päin kuuluu ääni, joka patistaa suorittamaan. Tuota ääntä ei tunnu tyydyttävän mikään.

2. Alituinen itsensä kritisoiminen.

Sairauteen kuuluu jatkuva, usein niin aiheeton itsekritiikki. Omat vaatimukset on yksinkertaisesti ladattu liian ylös.

3. Väärin ymmärretyksi tuleminen.

Jos tuntuu, että muut vain vähättelevät sinun pahaa oloasi, – joka on hyvinkin subjektiivinen kokemus – voi se olla oire HFD:stä. Eihän henkilö, ken omistaa auton, työn ja mikä parhainta: asunnon, voi olla masentunut. Alussa mainittu myytti, jonka mukaan masentunut ihminen ei selviä velvoitteista, on ja elää sitkeänä ihmisten mielissä.

4. Suru

On osa ihmisyyttä olla aika ajoin, jopa päivittäin, surullinen. HFD:tä sairastava henkilö kuitenkin kokee surua suurimman osan ajasta.

5. Epäterveelliset coping-strategiat.

Liiallisen työn tekemisen vuoksi saattaa moni HFD:stä kärsivä vapaa-ajan alkaessa tarttua pulloon tahi ottaa annoksen lempihuumettaan. Tämä on heille yksi keinoista unohtaa hetkeksi työasiat ja samalla hieman puhdistaa pääkoppaa.

6. Liiallinen ajan ’tuhlaaminen’

On aivan normaalia ja hyväksyttävää silloin tällöin katsoa töllöttää televisioita tai vaikkapa viettää ilta videopelien äärellä. HFD:iin sairastunut henkilö kuitenkin käyttää näitä vain keinona paeta todellisuutta, ja edellä mainitut aktiviteetit valitettavan usein saavuttavat eksessiiviset mittasuhteet.

Siinä oireista tyypillisimpiä. Kuulostaako tutulta? Netti on väärällään englanninkielistä tietoa sairaudesta, ei muuta kuin tutkimaan. Muista kuitenkin, ystävä hyvä, että diagnoosin voi antaa vain ja ainostaan alan koulutettu ammattilainen. Sinun, mahdollisen High-Functioning Depressioniin, ei tule _ikinä_ diagnosoida itse itseäsi.

Mikäli haluat minut puhumaan uupumuksesta, masennuksesta ja sen anatomiasta ota yhteyttä!

(”research”-osan tekstistä on kirjoittanut Taneli Takala)