Jos kuuntelee Vivaldin “Neljä vuodenaikaa – Kesä”, voi saada kokea mitä yhä useampi kokee rauhallisuuden hetkenä kesällä: ajatusten tykitystä, vauhdikasta taajunnanvirtaa asiasta toiseen sekä sisäisen rauhan sijaan kiihtynyttä mieltä. Millä muulla tavalla voi tulkita tätä Vivaldin mestariteosta? Verrattuna Edward Griegin Peer Gyntin “Morning Mood”, Vivaldilla oli mielenkiintoinen idea kesästä. Ainakin musiikin muodossa. Rauhan tunne on kaukana viulujen äkäsestä, mutta kauniista, siirtymisestä kieleltä toiseen ja armottomasta vauhdista ylös alas soittimen kaulaa. Olikohan Vivaldilla kaikki hyvin? Jos katsoo maailman muita neroja, ei välttämättä. Mutta enough of him. Nyt puhutaan meistä.

Ovatko ajatukset sisäisen rauhan esteenä?

Kesäloma tarjoaa meille kaikille aikaa rauhoittua, miettiä tulevaa, ja ehkä jopa elämää. Miten käytämme kesän on sitten toinen asia. Olin viime kesänä itse aika syvällä eksistentiaalisessa kriisissä sekä masennuksen ja alavatsakipujen kynsissä. Oma elämäni oli juuri sitä Vivaldin kesää. Kaikki mihin olin turvautunut, oma yritys jonka kanssa olin elänyt symbioottisessa suhteessa lähes seitsemän vuotta ei ollut enää osa arkea. Treeni joka oli minulle ollut päivittäinen hyvinvoinnin runsaudensarvi, ei sitäkään enää ollut. En saanut treenata. Kehoni ei kestänyt sitä. Juokseminen, johon olin turvautunut aikaisemmin hyvinvoinnin hakemiseen, aiheutti minulle ahdistusta ja kipua.

On kova pala henkisesti kun yhtäkkiä ympärillä ei ole enää mitään arjen stabiliteettia ja turvaa. Ajatukseni oli viime vuosien aikana kohdistunut lähes eksklusiivisesti omaan firmaan, ongelmien ratkaisuun sekä treeniin. Aamulla kun heräsin kävin lenkillä, maanantait olivat erityisen hauskoja koska yrittäjänä mitä vaan voi tapahtua viikolla. Toivo tulevasta on yllättävän vahva motivaattori.

Viimeinen vuosi yrittäjänä ei kuitenkaan ollut sitä unelmaa vaan lähinnä tuskaista sekä inhottavan sekavaa ahdistuksen helvettiä. Rutiininomainen ajattelu yrityksestä ja ongelmanratkaisusta lepäsi kuitenkin taustalla. Yritin paeta pahoinvointia miettimällä yrityksen asioita ja fokusoida sen eteenpäin viemistä. Joskus se lievensi ahdistusta, joskus pahensi. Pakoon en kuitenkaan päässyt vasta kuin heitin pyyhkeen kehään ja painuin sairaslomalle.

Viime kesän tuskaa lisäsi merkityksettömyyden tunne. Kukaan ei soitellut ja kysellyt apua ongelmiin, minua ei tarvittu ammatillisesti. Kaikki ulkopuoliset merkityksen tunteen tekijät poistuivat. Yritystä ei ollut, treeniä ei ollut.

Ajatukset piti kanavoida muualle. Mutta mihin?

Katse piti kääntää eri suuntaan. Mutta mihin?

Vastaus molempiin kysymyksiin oli, sisäänpäin.

Mielen rauhoittaminen kääntymällä sisäänpäin

Ensimmäinen asia jonka päätin muuttaa oli meditointi. Usean vuoden vähän vasemmalla kädellä suhtautumisen jälkeen meditoinnista piti tulla rutiini. Vaikeus meditoinnissa oli juuri aktiivisen kehon vastus rauhoittumiselle. Aamulla kun heräsin, halusin kynsin ja hampain lähteä TÄYSIÄ eteenpäin. Meilit, tehtävät, suunnittelut, äkkii äkkii äkkii. Sängystä suoraan autobahnille kaasu pohjassa. Se ei ollut tervettä toimintaa, kyllähän minä sen tajusin. Mutta tällainen keinotekoinen “kiire” voitti meditaation aina 5-0. Tähän piti tulla muutos. Aamuista piti tulla erilaisia.

Otin käyttöön ilmaisen meditaatiosovelluksen Insight Timerin. Päätin tehdä päivittäin ainakin 10-20 minuttia. Ja aina aamusta ensimmäinen. Yritin joskus aiemmin tehdä tämän ennen nukkumaanmenoa mutta se ei yksinkertaisesti onnistunut koska silloin Netflix-voitti. Heikko luonne eikö vaan. Kyse oli lähinnä siitä että keho ei halunnut rauhoittua. Oli luonnollista ja normaalia olla kaaoksen keskellä ja kaikki muutos tähän koettiin vaarana. Keksin eri tekosyitä miksi juuri tänään en meditoisi. Nyt priolistalla ykkösenä olisi meditaatio ja sisäinen rauha.

Meditaatio on osa Buddhismin “työkalupakkia”

Tutustuin Buddhismiin (ja sitä kautta Zen Buddhismiin) pari vuotta sitten jolloin minulle aukesi uusi näkemys miten maailmaa voi katsoa. On vaikeaa kuvailla sanoilla kuinka päälaelleen kaikki meidän mielestä “normaalit” ja tutut näkemykset menevät. Koska filosofia poikkesi radikaalisti siitä miten olin oppinut näkemään maailmaa, oli uskomattoman mielenkiintoista tutustua siihen.

Itämainen filosofia eroaa muutenkin rationaaliseen ja monesti konseptien nojaamaan läntiseen vastaavaan. Missä lännen filosofia useasti perustuu ajatteluun sekä abstrakteihin käsitteisiin, Buddhismissa puretaan käsitteet ja katsotaan maailmaa sellaisenaan (the right view). Esimerkki:

Kuvassa on kolme lasia. Ensimmäinen kuva vasemmalla on lasi. Toinen kuva keskellä on lasi. Kuten myös kolmas kuva. Kaikki kolme kuvaa on lasista. Mutta lasit ovat täysin erilaisia. Voidaanko silloin sanoa että sana tai konsepti “lasi” on mitenkään tarkka kuvaus todellisuudesta? Ei voida. “Lasi” on ainoastaan approksimaatio todellisuudesta. Minulle “lasi” ei ole sama kuin “lasi” sinulle.

Sinun on siis purettava konseptit ja käsitteet asioista jotta pystyt katsomaan maailmaa sellaisenaan. Tätä kutsutaan Buddhismissa “The right view”.

Toinen mielenkiintoinen näkemys on “non-self” (anatta), ettei itseä ole. Ei siis ole yksittäistä hetkeä milloin synnyit, vaan puhutaan ilmentymisestä. Ei se kiellä olemassaoloasi, vaan ainoastaan sen että olisimme riippumaton itsenäinen kokonaisuus. Esimerkki dialogin muodossa:

Buddhisti: “Milloin sinä Tomi synnyit?”

Minä: “19 marraskuuta 1979”

Buddhisti: “Niinkö, etkö sinä syntynyt yhdeksän kuukautta aiemmin?”

Minä: “Hmm, no joo”

Buddhisti: “Etkö ollut äidissäsi ja isässäsi jo ennen sitä? Jos äitisi otettaisiin sinusta, et olisi enää Tomi. Eikö vaan?”

Minä: “Ok, joo”

Buddhisti: “Tomi on tehty elementeistä jotka eivät ole Tomia. Tomi on auringonpaistetta, maata, Suomea ja niin edelleen. Ymmärrätkö nyt että ei ollut yhtä hetkeä jolloin Tomi ilmaantui?”

Minun mielestä nämä ovat jo pari asiaa jotka kiehtovat Buddhismissa. Minun on vaikeaa määritellä sen syvemmin Buddhismia joten jätän sen muille. Tiedän vaan itse kuinka paljon se on vaikuttanut omaan elämän katselmukseen. Todettakoon myös että olen tosi vahva rationalisti sekä tieteen kannattaja enkä usko yleensä mihinkään ilman tieteellistä tutkimusta (kärjistetysti). Tällä tarkoitan sitä että Buddhismiin voi tutustua ihan kuka vaan olkoot sitten tiedemies tai humanisti. Ja suosittelen, ihan vaan uuden perspektiivin löytämiseen. Kaiken pohjana on kuitenkin meditaatio. Taustalla on ajatuksen hillitseminen ja puhdas mieli, samadhi.

Meditaatio

Meditaatioita on monen tyylisiä enkä ole itse kokeillut muuta kuin paria hassua. Meditaatio kuitenkin auttaa meidän kehoa ymmärtämään ajatuksen ja todellisuuden eron. Meidän aivot eivät osaa erottaa ajatusta jostain asiasta ja itse asiaa. Tiedät varmaan miltä tuntuu kun ajaudut esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa pitkään ajatusten ketjuun joka nostaa pulssia ja tuottaa kylmää hikeä tai alkaa stressaamaan. Vaikka olet täysin turvassa omassa sängyssä ajatukset saattaa aiheuttaa “teoreettista” mielipahaa. Tällaiset reaktiot aiheuttaa turhaa kärsimystä.

Istu alas ja yritä olla ajattelematta mitään muuta kuin hengitystäsi minuutin ajan. Tulet huomaamaan että se on lähes mahdotonta. Alle kymmenen sekunnin päästä ajatukset tunkee rauhan pois. Miten voikaan olla näin vaikeaa vaan istua paikallaan miettien hengitystä? Ajatuksilla on yllättävän iso valta meidän tunteisiin. Meditaation avulla ja treenillä opit pikku hiljaa hiljentämään mielesi. Se tuo mukanaan syvän rauhan.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole taistella ajatuksia vastaan vaan yksinkertaisesti hyväksyä ajatukset ajatuksina ja palaamaan rauhassa hengitykseen.

Joka kerta kun huomaat ajatuksesi lähtevän laukalle opit jotain tärkeää. Opit huomaamaan ajatuksesi lähtevän laukalle. Tämä havainto on ensimmäinen askel kohti todellisuuden ja ajatusten eron tunnistamista.

Yleensä me ajaudutaan tilanteisiin jossa ajatukset vie meitä vähän minne sattuu ja rakentaa eri skenarioita päässämme. Vasta myöhemmässä vaiheessa havahdumme. Meditaatio opettaa näkemään ajatukset juuri ajatuksina ja ainoastaan tämäkin havainto tuo mukanaan uskomattoman vapauden tunteen. Olin itse ja olen joskus vieläkin ajatusten “orja” mutta meditaatiotreenin jälkeen osaan nähdä ajatuksen ajatuksena ja antaa sen lentää ohi. Tämä vapauttaa energiaa muihin asioihin, sen sijaan että sitä käyttäisi turhanpäiväiseen spekulointiin ja suihkussa käytyyn keskusteluihin mitä olisi pitänyt sanoa siinä ja siinä tilanteessa voittaakseen jonkun typerän argumentin.

Miten sitten meditoin?

Nykyään on olemassa monta eri työkalua jotka auttaa. Itse käytän sovellusta Insight Timer. Sieltä löydät yli 10 000 ilmaista meditaatiota, sekä erilaisia kursseja. Sovelluksesta on myös maksullinen versio jota itse käytän jolla muun muassa saa omat suosikit offline-tilaan (toimii hyvin esimerkiksi lentäessä). Tutustuin itse meditaatioon yli kymmenen vuotta sitten kun luin Jon Kabat Zinn ym kirjan “Mindfulness”. Sitä kautta aloin tekemään niin sanottua “body-scan” meditaatiota. Body-scan on meditaatio jossa skannaat kehosi eri alueet esimerkiksi kohdistamalla huomiosi vasempaan peukkuun, siitä etusormeen, keskisormeen jne, siitä koko käsi, käsivarsi, olkapää jatkuen kunnes koko keho on käyty läpi. Body-scan meditaatioita löytyy monta ja ne kestää yleensä 15-45 minuuttia.

Aloittelijalle suosittelen kuitenkin eri lähestymistapaa. Uuden rutiinin lisääminen arkeen on vaikeaa. Varsinkin jos se on ajallisesti pitkä. Puolen tunnin body-scan rutiini on todella vaikea ylläpitää. Tiedän kokemuksesta. Joten aloita 5-10 hengitysharjoituksilla. Ajalla ei ole alussa väliä. Minuutinkin meditaatio rauhoittaa mielen.

Tee näin:

Kun heräät aamulla, jää makaamaan sänkyyn kädet sivuilla ja kämmenet kohti kattoa, tai nouse ylös ja mene istumaan kädet sylissä selkä suorana tuoliin tai lattialle. Sulje silmät ja kohdista huomio nenän hengitykseen (suu on kiinni). Hengitä vatsan kautta. Kun hengität sisään mieti hiljaa “yksi”, uloshengityksellä “kaksi” ja niin edelleen kunnes pääset kymmeneen. Kun pääset kymmeneen, lasket takaisin alas yhteen. Jos ajatukset vievät sinut muualle ennen kymmentä, aloita alusta. Älä hermostu.

Joka kerta kun huomaat että unohdat numerot tai ajatukset hyökkää väliin, hyvä. Miksi? Koska joka kerta kun häviät ajatusten maailmaan ja havahdut, olet jo muuttumassa. Tämä antaa mahdollisuuden oppia tuntemaan ajatuksesi ja pysäyttämään ne. Tämä on itse tarkoitus. Joten ole kiitollinen siitä että havahdut sen sijaan kun ajaudut pitkään ajatuksen ketjuun. Suhtaudut jo ensimmäisen meditaatiokerran jälkeen ajatuksiin eri tavalla.

Yllä olevan meditaation voit tehdä ilman mitään apuvälineitä tai vaikka käyttämällä Insight Timerin ajastin-ominaisuutta (timer). Jos et kuitenkaan halua aloittaa täysin “yksin” sovelluksesta löytyy paljon niin sanottuja “Guided meditations” jossa meditaatio-opettaja kertoo mitä tehdä ja koska. Tykkään itse käyttää näitä koska koen että on joskus kivempaa kun joku vähän ohjaa tekemistäni. Insight Timer sovelluksessa on paljon materiaalia jonka takia ei ole aina helppoa löytää hyviä sessioita. Joten tässä ovat minun omat suosikit (löytyvät Insight Timerista).

Minun mielestäni hyvät Insight Timerin ”guided meditations”

Deeper Stillness – Stressfit

Our Power to Heal & Repair – davidji

Breath Meditation – Sharon Salzberg

Breath Meditation with wise reflections – Ajahn Achalo

Vipassana (Basic) Meditation – Tara Brach

How do we deal with regrets – Thich Nhat Hanh

Miten voin tutustua buddhismiin ja meditaatioon paremmin?

Suosittelen itämaisesta ajattelusta kiinnostuneille alla olevia kirjoja. Kirjallisuus aiheesta on nykyään aika laajaa mutta nämä olen lukenut itse. Jos googlailet asiaa tulet huomaamaan että joukosta löytyy nimiä johon moni viittaa, esim Shunryu Suzuki, Alan Watts jne.

Alla olevista kirjoista “Wisdom of Insecurity” sekä “Zen mind, beginners mind” olivat molemmat minulle silmiä avaavia ja jos noista lukisin ainoastaan kaksi se olisi ne:

Wisdom of Insecurity – Alan Watts

The Way of Zen – Alan Watts

Zen Mind, Beginners Mind – Shunryu Suzuki

Zen Training – Katsuki Sekida

Catching the big fish – David Lynch

The Heart of Buddhas Teaching – Thich Nhat Hanh

Toivottavasti saat lisättyä meditaatiorutiinin kesän aikana. Itse minulla tulee 400 päivää täyteen, keskimäärin 30 min päivässä. Omalla kohdallani meditaatio on rauhoittanut mieltä, rakentanut kärsivällisyyttä, tehnyt minusta paremman kuuntelijan ja auttanut nukkumaan. Hyötyjä on paljon.

Nautinnollisia meditaatiohetkiä!